Aaro Erander

1/4 HERÄTKÄÄ SUOMALAISET! TEITÄ PAISTETAAN! MISSÄ VAIHEESSA SUOMEN KANSASTA TULI OMASSA MAASSAAN TOISSIJAINEN ASIA? Minulla olisi pari sangen yksinkertaista kysymystä Suomen valtionjohdolle, eduskunnalle ja kaikille niille päättäjille, jotka tuntuvat unohtaneen, mitä varten tämä valtio on ylipäätään olemassa! ENSINNÄKIN, NAUTTIIKO SUOMEN VALTIONJOHTO ENÄÄ OMAN KANSANSA LUOTTAMUSTA? Ja toiseksi. MILLÄ OIKEUDELLA TE AJATTE ALAS OMAN KANSANNE HYVINVOINTIPALVELUITA SAMALLA, KUN RAHAA TUNTUU RIITTÄVÄN JOKA PUOLELLE MAAILMAA? Meillä on Suomessa ihmisiä, jotka ovat maksaneet veroja koko ikänsä. Rakentaneet tätä maata, tehneet töitä, kasvattaneet lapsensa, maksaneet eläkemaksunsa ja kantaneet kortensa kekoon silloinkin, kun oma talous on ollut tiukilla. Ja mitä nämä ihmiset saavat vastineeksi? Terveysasemia suljetaan. Päivystyksiä keskitetään. Vanhustenhoidosta säästetään. Palo ja pelastustoimen toimintamahdollisuuksista kannetaan huolta. Ambulanssien saatavuudesta ollaan aiheellisesti huolissaan. Ja samaan aikaan kansalle kerrotaan, että rahaa ei yksinkertaisesti ole! MUTTA MITEN IHMEESSÄ RAHAA SITTEN RIITTÄÄ KAIKKEEN MUUHUN? Miten meillä on varaa miljardiluokan kansainvälisiin sitoumuksiin? Miten meillä on varaa osallistua miljardiluokan Ukrainan tukemiseen? Miten meillä riittää rahaa erilaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin ympäri maailmaa? Afrikkaan, Etelä Amerikkaan ja ties minne! Olipa kysymys Afrikan hankkeista, Brasilian valistusprojekteista tai Nicaraguan luonnontutkimuksesta, minä haluan tietää yhden asian. MILLÄ PERUSTEELLA YKSIKÄÄN NÄISTÄ HANKKEISTA OLISI TÄRKEÄMPI KUIN SUOMALAISEN IHMISEN OIKEUS SAADA LÄÄKÄRIIN AIKA TAI AMBULANSSI HÄTÄTILANTEESSA? Ja ennen kuin joku aloittaa tutun saarnansa kansainvälisestä vastuusta, totean yhden asian. Minä en väitä, etteikö maailmassa olisi hätää ja avuntarvetta. Päinvastoin! Lähimmäisenrakkaus ja hädässä olevan auttaminen ovat minulle tärkeitä asioita. MUTTA EIKÖ AUTTAMISEN PITÄISI ALKAA SIITÄ, ETTÄ HUOLEHDIMME ENSIN OMAN YHTEISKUNTAMME TOIMINTAKYVYSTÄ? Eikö Suomen valtion ensimmäinen velvollisuus pitäisi olla oman kansansa hyvinvointi? Että vanhuksemme saavat hoitoa! Että lapsemme saavat opetusta! Että sairaat pääsevät lääkäriin! Että ambulanssi ehtii paikalle silloin, kun ihmisen henki on minuuteista kiinni! Että paloauto saadaan paikalle ennen kuin talosta on jäljellä pelkkä savupiippu! Ja että tämä kaikki voidaan rahoittaa ajamatta maatamme jatkuvasti syvempään velkakierteeseen! ONKO TÄMÄ TODELLAKIN LIIKAA VAADITTU? Otetaanpa esimerkiksi meidän kaltaisemme maaseutupaikkakunnat. Jos ihminen joutuu ajamaan 65 kilometriä päästäkseen tarvitsemaansa terveydenhuoltoon, niin onko tämä sitä kuuluisaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa? Jos ambulanssia joutuu odottamaan puolitoista tuntia, mitä siinä tilanteessa auttaa tieto siitä, että Suomi on jälleen kerran sitoutunut lähettämään miljoonia tai miljardeja euroja jonnekin päin maailmaa? EI YHTÄÄN MITÄÄN! Jos ihminen makaa kotinsa lattialla sydänkohtauksen saaneena, siinä eivät paljon kansainväliset juhlapuheet lämmitä! Eikä lämmitä myöskään tieto siitä, kuinka hienosti Suomi on hoitanut kansainvälisen vastuunsa. SE IHMINEN TARVITSEE APUA! EI JUHLAPUHEITA! EI SELITYKSIÄ! VAAN APUA! Ja sitten tulemmekin asiaan, josta pitäisi mielestäni viimeinkin uskaltaa puhua sen oikealla nimellä. EUROOPAN UNIONI JA SUOMEN MENETETTY ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS! Minun mielestäni suuri osa maamme nykyisestä poliittisesta suunnasta on kaikkea muuta kuin isänmaallista! Ja valitettavasti monet näistä linjauksista eivät synny pelkästään Suomen omista lähtökohdista. Niihin vaikuttavat myös Euroopan unionista tuleva sääntely, talouspoliittinen ohjaus, yhteiset sitoumukset ja poliittinen paine. MITEN ME VOIMME KUTSUA ITSEÄMME ITSENÄISEKSI VALTIOKSI, JOS EMME PYSTY ITSE PÄÄTTÄMÄÄN, MILLAISTA YHTEISKUNTAA HALUAMME RAKENTAA? Ymmärrän toki, etteivät kaikki Suomen ongelmat johdu Euroopan unionista.