Maarit Toivola

No matter how many times I hear her, her voice still leaves me speechless. She had one of the most extraordinary singing voices in music history.

RKP on suomalaisen politiikan hienostunut oiran-kurtisaani, joka levittää jalkansa mille tahansa hallitukselle, kunhan maksava asiakas hallitsee Yoshiwaran etiketin: ensin syvät kumarrukset, lahjat, kunniapaikka ja seremoniallinen sake-malja. Vasta sitten koituksesta sopii puhua teeseremoniana ja huoraamisesta valtiomiestaitona. Perussuomalaiset sai nyt porttikiellon – ”Ei kiitos enää” – koska se ei moukkamaisuuttaan osannut esittää kaupankäynnin ympärille rakennettua kabukia. Oiranin luona ei sovi käyttäytyä kuin tavallisessa bordellissa. Vaikka hinnasta on jo sovittu, asiakkaan velvollisuus on näytellä rakastunutta kosijaa ja kurtisaanin vaikeasti tavoiteltavaa ylhäisönaista. Siinä missä vanhat puolueet kuiskivat kohteliaisuuksia, ylistävät emännän suloutta ja vannovat ikuista uskollisuutta, perussuomalaiset vetivät housut jalkaan, viskasivat rahat tatamille ja kailottivat koko teehuoneen kuullen: portto mikä portto. RKP:tä ei loukkaa se, että kaikki tietävät sen alistuvan futonilla mitä nöyryyttävimpiin akteihin. Anteeksiantamatonta on, että asiakas kehtaa kertoa niistä ääneen sen sijaan, että poistuisi katse maahan luotuna, kiittäisi saamastaan suosiosta ja vakuuttaisi kokeneensa jotakin ylevää. Oiranin kunnia ei näet riipu siitä, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu, vaan siitä, miten kauniisti siitä valehdellaan niiden ulkopuolella.

Niin hieno ja tärkeä kirjoitus, että annan sen teille tässä suomeksi: "Tehdään yksi asia selväksi. Jos en aio mennä kanssasi sänkyyn, minun ei tarvitse tietää seksuaalisuudestasi mitään. Eikä varsinkaan lasten, jotka eivät mene sänkyyn kenenkään kanssa. Seksuaalisuutesi ei ole pyhä asia. Se ei ole persoonallisuus, se ei ole erityissuojelun piiriin kuuluvaa esitystaidetta, eikä se ole kenenkään muun moraalisen maailmankaikkeuden keskipiste kuin omasi. Ellemme ole parisuhteessa, minulla ei ole velvollisuutta huomioida yksityisiä halujasi, hyväksyä niitä tai altistua niille. Ei varsinkaan julkisesti, eikä varsinkaan lasten nähden. Tämä ymmärrettiin ennen itsestään. Nyt sitä kutsutaan vihaksi. Ei, meidän ei tarvitse olla yleisösi. Seksuaalisuus kuuluu yksityiselämään. Se on jo määritelmänsä mukaan intiimiä. Jos sinusta tuntuu, että fetissiäsi on pakko pitää kaikkien nähtävillä, vaikkapa paraatiauton lavalla tai ensimmäisen luokan luokkahuoneessa, et pyydä muilta ymmärrystä. Vaadit heitä alistumaan. Loukkaat muiden oikeutta olla osallistumatta. Suostumuksen vaatimus ei katoa siksi, että fetissisi on ”edistyksellinen”. Pikemminkin vaatimus on silloin vielä tiukempi. Kukaan ei ole suostunut siihen, että joku paljastaa itsensä hänelle metrossa. Kukaan ei ole suostunut todistamaan vieraan ihmisen kiihottumista. Kukaan ei ole suostunut siihen, että vieras ihminen kertoo hänen lapselleen masturbaatiosta, fetisseistä, sukupuoli-identiteetistä tai pornografian lajityypeistä ”inklusiivisen seksuaalikasvatuksen” nimissä. Silti kaikkea tätä tapahtuu nyt puistoissa, luokkahuoneissa ja televisio-ohjelmissa. Se ei ole suvaitsevaisuutta. Se on tunkeutumista. Lasten tehtävä ei ole pönkittää identiteettiäsi Lapset eivät ole queereja. Lapset eivät ole seksuaalisia. Lasten ei tarvitse ”nähdä itseään edustettuna” aikuisten halujen kirjossa. Ajatus, että identiteetti on aito vain seksualisoituna ja muiden peilaamana, on narsismia eikä pedagogiikkaa. Ei ole mitään hyväksyttävää syytä vihkiä lasta seksuaalisten mieltymysten, sukupuoli-identiteetin tai vaihtoehtoisten elämäntapojen sanastoon. Tällaisesta asetelmasta hyötyvät vain ne, jotka haluavat tehdä rajojen rikkomisesta normaalia. Sanon sen suoraan: lapsia, joilla ei ole seksielämää, ei tarvitse altistaa seksuaalisuudelle. Piste. Aikuinen, joka väittää muuta, ei ole erehtynyt. Hän harjoittaa groomingia. Julkinen fetisismi ei ole vapautumista Se, että on homo, on aivan eri asia kuin vaatia oikeutta matkia seksiakteja lasten edessä. Se, että on transsukupuolinen, on eri asia kuin vaatia, että esikoululaisille opetetaan rintojen poistosta. Se, että on ylpeä itsestään, on eri asia kuin vaatia koko maailmaa katselemaan fetissileikkejään kadulla. Tämä ei ole monimuotoisuutta. Tämä on rappiota. Koiranaamioiset miehet, joita heidän rakastajansa taluttavat hihnassa, eivät ole rohkeita. He pakottavat sivulliset mukaan omaan psykodraamaansa. Se on ekshibitionismia, ja kun paikalla on lapsia, siitä tulee rikollista ekshibitionismia. Ennen tämä tiedettiin. Ikkunoista kurkkimista, itsensäpaljastelua ja tirkistelyä pidettiin hälytysmerkkeinä: vaarallisena käytöksenä ja varhaisina merkkeinä siitä, että teot voivat pahentua. Nyt niitä kuvataan, jaetaan somessa aihetunnisteineen ja rahoitetaan julkisilla avustuksilla. Älkää kutsuko sitä rakkaudeksi, se on etuoikeuksien vaatimista Kyse ei ole siitä, ketä rakastat, vaan siitä, miten vaadit tulla nähdyksi. Jos tarvitset koko yleisön näkemään seksuaalisuutesi, taputtamaan sille ja mukautumaan siihen, et ole edelläkävijä. Olet emotionaalinen kolonialisti. Rakkaus ei vaadi yleisöä, joka ei pääse lähtemään. Se ei marssi paraatissa taaperoiden ohi. Se ei vaadi kouluja opettamaan nelivuotiaille ”toivotuista pronomineista”. Rakkaus suojelee lapsia. Rakkaus varjelee häveliäisyyttä. Rakkaus odottaa. Ja jos et pysty odottamaan, jos sinun on pakko tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja totelluksi, et puhu rakkaudesta. Puhut vallasta. Suostumus koskee myös kulttuuria Opetamme lapsille, että suostumus on pyhä asia. Miksi emme sitten sovella samaa oppia julkiseen elämään? Yksikään lapsi ei ole suostunut drag queen -satutuokioon. Yksikään vanhempi ei ole suostunut nahkavaljaisiin kaupungin paraatiautoissa. Yksikään nainen ei ole suostunut altistumaan miehen seksuaalisuudelle naisten vessassa, koulun kirjastossa tai missään muualla, mistä hän ei pääse pois. Suostumus ei koske vain seksiä. Se koskee kaikkea: huomiota, kieltä, läsnäoloa, ideologiaa ja kuvastoa. Emmekä enää teeskentele, ettemme huomaisi, kun sitä rikotaan. Raja on palannut. Ja me vedämme sen paksulla viivalla."

Kuuntelin PS:n puheet loppuun. Huomaan funtsivani, etten ole kuullut tolla tasolla parempaa poliittista puhetta Suomessa koskaan. Tilaisuus taisi olla käännekohta maalle. Tarjosivat uuden paradigman, ei vähempää. Tässä se nyt oli, visio Suomelle.

Jos joku sosialisti onnistuu vastaamaan minulle järkevästi tähän, olen valmis muuttamaan mielipiteeni miljonääriverosta. Olen 31- vuotias ja keskituloinen. Teen 4- päiväistä työviikkoa päiväduuneissa ja lisäksi olen sivutoiminen yrittäjä. Veronalaiset kokonaistuloni asettuvat vähän kuukaudesta riippuen 4500 - 5500 € väliin. Nettotulot ovat siis jotain 3000 - 3600€ luokkaa. Tuosta nettotulosta sijoitan n. 2000€ kuukausittain. Tämän mahdollistamiseksi asun puolisoni kanssa halvassa asunnossa, en omista autoa, käytän mahdollisimman vähän julkista liikennettä (eli kävelen tai pyöräilen), en käytä alkoholia tai muitakaan päihteitä, minimoin suoratoistopalvelut, en tilaa ruokaa Woltista, en käy kuin poikkeustapauksissa työpäivinä ulkona lounaalla ja katson yleisesti ottaen kohtuullisen tarkasti mihin rahani laitan. Uusia vaatteita ostan kohtuullisen harvoin ja lähtökohtaisesti olen pyrkinyt luopumaan materiaalista sekä erityisesti sen tavoittelusta. Moni samassa tuloluokassa ei ole säästeliäästi eikä sijoita läheskään samassa määrin, vaan spräidää rahansa menemään (ei ole arvostelua, vaan toteamus). Kaikki kukat saa puolestani kukkia omalla tavallaan. Tavoitteeni on lopettaa päivätyöt 40 - 50 ikävuoden välissä tai jos markkinat ovat suotuisat, ehkä aiemminkin. Tämä vaatii laskennallisesti vähintään miljoona- omaisuuden - ja nykyisellä kehityksellä tuo edellä mainittu aikahorisontti on todennäköinen. Ja en tee tätä todellakaan rahan, vaan vapauden takia. Kuvitellaan, että eläköidyn omien säästöjen turvin 50- vuotiaana. Eli että kehitys jatkuu oletetunlaisena. Lopetan päivätyöt ja näin ollen ansiotulot tippuvat nollaan. Koko miljoonaomaisuuteni on kiinni sijoituksissa. Elättääkseni itseni nostan sijoituksista 40 000€ / vuosi. Tästä maksetaan pääomatuloveroa 12 400€ (30% 30 000€ asti ja lopuista 34%). Jäljelle jää siis 27 600€ nettona. Jos sosialistien kaavailema 1% miljonäärivero toteutuisi, maksaisin tuosta nettotulosta vielä miljoonan ylittävästä omaisuudesta 1% veron. Jos omaisuus olisi siis esim 1,5 miljoonaa, tuo tarkoittaisi 5000€ lisäveroa. Jos taas esim 2 miljoonaa, niin se olisi jo 10 000€ lisävero. Eli olisin keskituloisena siis kerryttänyt itselleni Suomen raivotautisesta verotuksesta huolimatta miljoonaomaisuuden elämällä äärimmäisen säästeliäästi, jotta voisin nauttia vanhempana vapaudesta (ja maksaisin toki edelleen realisoiduista pääomatuloista kohtuullisen paljon veroja). Mutta sitten sosialistien miljonäärivero käytännössä tulisi ja tuhoaisi tämän. Olisiko tämä nyt sitten ihan oikeasti jonkun sosialistin mielestä reilua? Minusta saa olla aika kieroutunut ajatusmaailma, jos joku näin ajattelee.

Miksi vietnamilaiset lapset eivät ole kaduilla Ranskassa ryöstelrmässä? Ovat ”etuoikeutettuja”? Eivät tule kolonialismin kokeneesta maasta?