Mary Phillips

Abu Dhabin rauhanneuvotteluissa nähdään nyt kiinnostavaa diplomaattista peliä. Zelenskyi kertoi julkisesti, että Venäjän neuvottelijat olivat esittäneet Abu Dhabissa amerikkalaisille virheellisiä väitteitä Donbasin sotilaallisesta tilanteesta. Venäläiset väittivät hallitsevansa jo puolet niistä alueista, jotka todellisuudessa ovat edelleen Ukrainan hallinnassa. Zelenskyin mukaan amerikkalaiset vahvistivat Ukrainan tilannearvion. Minusta Zelenskyin ulostulo on harkittu diplomaattinen liike. Hän ei pelkästään oikaise Venäjän väitteitä, vaan pyrkii vaikuttamaan siihen, millaisista lähtökohdista Washington neuvottelee. Venäjä vaatii edelleen alueita, joita se ei ole onnistunut yli neljässä vuodessa valloittamaan. Jos Putin saa amerikkalaiset uskomaan, että näiden alueiden menettäminen on Ukrainalle joka tapauksessa väistämätöntä, painostus kohdistuu helposti Kiovaan eikä Moskovaan. Zelenskyi yrittää estää juuri tämän. Hän muistuttaa, ettei Venäjän aluevaatimuksia voida perustella kuvitteellisilla sotilaallisilla saavutuksilla. Samaan aikaan Jared Kushner kertoo uskovansa, että Putin on valmis rauhaan oikeissa olosuhteissa. No kukapa ei olisi? Koko kysymys on siinä, mitä nämä olosuhteet tarkoittavat. Putin voi varmasti suostua rauhaan, jos hän saa Ukrainalta alueita, rajoituksia sen puolustuskykyyn ja mahdollisesti uusia myönnytyksiä Euroopan turvallisuusjärjestelyissä. Kushner totesi myös toivovansa, että tämä olisi viimeinen sota Euroopassa. Ajatus on tietysti kaunis, mutta se kuulostaa kuitenkin huolestuttavan sinisilmäiseltä. Euroopan rauhaa ei voida perustaa siihen, että Putin nyt lopultakin ymmärtäisi sopimisen hyödyt. Venäjä on rikkonut aikaisempia turvallisuussopimuksia ja turvautunut sotilaalliseen voimaan tavoitteidensa saavuttamiseksi. Mikä uudessa järjestelyssä estäisi sitä tekemästä saman uudelleen? Rauhan pysyvyyttä ei ratkaise se, kuinka vakuuttavasti neuvottelijat puhuvat historiallisesta sopimuksesta, vaan se, mitä Venäjälle tapahtuu, jos se rikkoo sopimuksen. Tähän mennessä Abu Dhabissa on saatu neuvottelut liikkeelle, mutta varsinaista rauhan läpimurtoa ei ole nähty. Venäjän keskeiset vaatimukset ovat edelleen pöydällä, ja keskustelu on laajentunut Ukrainan sodasta koko Euroopan turvallisuusjärjestykseen. Kestävän rauhan kannalta olennaisinta on, mikä estää Venäjää aloittamasta uutta sotaa muutaman vuoden kuluttua? Ilman uskottavaa vastausta tähän puheet "Euroopan viimeisestä sodasta" ovat lähinnä lapsellista toiveajattelua.